Miten selvitä, kun rajalliset voimavarat hupenevat kokopäivätyössä jo iltapäivään mennessä? Jaksamistason kääntyessä alamäkiliukuun alan synkistyä ja itkeskellä, olen joustamaton ja monotoninen. Käperryn oman minuuteni suojaksi ja huomaan, etten enää ole paras versio itsestäni.
Olen jo ymmärtänyt, että omia voimavarojani lisää (ammattilaiselle) puhuminen, yksinolo, erilainen luova tekeminen, asioiden suunnittelu ja taiteet kaikessa muodossaan - itse tehtynä tai muiden teoksista nautittuna. Mutta miten tässä voi onnistua; kokopäiväisen ja kuormittavan työn myötä päivän energia on lopussa jo iltapäivän koittaessa? Iltapäivän tunnit raahustavat kohti iltaa itkun takertuessa kurkkuun ja mieli tuntuu takertuneen tervaan. Illalla koen syvää ahdistusta siitä etten jaksa, siitä että pitäisi jaksaa, siitä että olen poissaoleva ja siitä että vaikka miten yritän, en jaksa.
Luovun aina juuri siitä, mikä eniten lisäisi omia voimavarojani. Olisi ehdottoman tärkeää ottaa omaa aikaa, hoitaa ja huomioida itseä ja pitää huolta itsestään - pitäisi ja pitäisi. Mutta kun voimavarat katoavat, on mahdotonta olla reipas ja ajatella järkevästi. Miten ihmeessä jaksaa varata aikaa itselleen, kun sitä löytyisi vain tehoastamalla päivän muiden asioiden hoitamista? Ja tehostamalla enää lisää päivittäisten tehtävien tekemistä poltan kynttilääni taatusti molemmista päistä.
Huomaan, että nyt tarvittaisiin taas keskuteluapua. Tajuan puhuneeni tärkeimmistä ajatuksistani jollekin edellisen kerran kuukausia sitten, viimeisessä terapiassa. Tiedostan, että olen hyvin yksin ajatusteni kanssa - ei ole ketään, jota mielenmaailmani kiinnostaisi. Yhtenä väläyksenä tajuan myös syyn siihen, miksi kävin terapiassa (psykologin ja lääkärin kehotuksen lisäksi) tai että miksi jotkut ylipäätään käyvät terapiassa ja hyötyvät siitä: Monikaan yliherkkä ei pysty puhumaan kenellekään mielensa ylikuormasta, ei peilaamaan ajatuksiaan eikä saamaan hyväksyvää palautetta omasta persoonastaan. Kukaan läheinen ei voi olla se, jolle jatkuvat, voimavaraan liittyvät asiat voi valuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti