Oli vaikeaa ajaa autoa, kun tuntui, että ajoin väärällä puolella tietä ja käytin vaihteita väärällä kädellä. Tietokoneen käyttäminen tuntui niin ikään hyvin kummalliselta. Hiiri tuntui olevan väärässä kädessä, vaikka olikin ihan oikeassa, koska vasemmalla kädellä en oikeasti osaa tehdä mitään.
Rupesin tonkimaan mistä tämä voi tällä kertaa johtua. Voiko syynä olla hiusten jakaus, jonka laitoin aamulla toiselle puolelle. Pistikö se peilikuvan toisinpäin? No ei kai sentään...
Kun kaivan syvemmälle, pääsen eiliseen. Pääsen samaan tunteeseen kuin niin monta kertaa aikaisemmin: pettymykseen, huonommuuteen ja ajatukseen, etten edelleenkään riitä. Koin samoja tunteita, joita olen kokenut ihmissuhteissa aiemminkin. Luulin ymmärtäneeni ja käsittäneeni, mutta aivan kuin märkä rätti läsäyttäisi kasvoilleni viestin: olet kaiken keskellä yksin. Koen tietyt tunteet ilmeisen väkevästi, että henkisen lamaantumisen lisäksi ne tuntuvat myös fysiikassa.
Mielessäni pyörii pätkä nuoruusvuosieni suosikkirunosta:
"...Minun tarinassani henkilöt eivät opi mitään,
heidän elämänsä on sarja kuvitelmia ja tappioita.
Mutta illuusiot työntävät maailmaa
kuin tuuli pientä, epätoivoista laivaa,
jonka jokainen satama on pettymys."
Eeva-Liisa Manner v. 1959
Kun kaivan syvemmälle, pääsen eiliseen. Pääsen samaan tunteeseen kuin niin monta kertaa aikaisemmin: pettymykseen, huonommuuteen ja ajatukseen, etten edelleenkään riitä. Koin samoja tunteita, joita olen kokenut ihmissuhteissa aiemminkin. Luulin ymmärtäneeni ja käsittäneeni, mutta aivan kuin märkä rätti läsäyttäisi kasvoilleni viestin: olet kaiken keskellä yksin. Koen tietyt tunteet ilmeisen väkevästi, että henkisen lamaantumisen lisäksi ne tuntuvat myös fysiikassa.
Mielessäni pyörii pätkä nuoruusvuosieni suosikkirunosta:
"...Minun tarinassani henkilöt eivät opi mitään,
heidän elämänsä on sarja kuvitelmia ja tappioita.
Mutta illuusiot työntävät maailmaa
kuin tuuli pientä, epätoivoista laivaa,
jonka jokainen satama on pettymys."
Eeva-Liisa Manner v. 1959
