Kävin taas terapeutilla. Kognitiivisen psykoterapian aloitusta on pakko siirtää, sillä se vaatii 1-2 käyntiä viikossa ja terapiaan pitää sitoutua 1-2 vuodeksi. Aloitan uudessa työssä muutaman viikon päästä, opiskelen samalla, teen lopputyötä ja yritän olla perheen äiti sekä vaimo. En pysty keskittymään ja jakamaan aikaani terapeutin kanssa, vaikka niin kovin sitä tarvitsisin. Sovimme, että siirrämme aloitusta puolella vuodella, jolloin on toivottavasti seesteisempi aika.
Läsnäoloterapian sijaan minulle tarjottiin mielenkiintoista tukea: virtuaaliterapiaa. Sehän passaa minulle, jonka elämä on koko lailla virtuaalista. Opiskelen, teen ostoksia ja hoidan asioita usein virtuaalisesti, joten antaa tulla vaan terapiaakin. Se kuitenkin kuulosti siltä, että siitä olisi hyötyä minulle, sillä virtuaalisen maailman toisella laidalla on oikea psykoterapeutti, joka antaa kerran viikossa toiminnallista terapiaa eli tehtäviä, joita minun pitää viikon aikana miettiä. Terapeutti siis ohjaa tekemisiäni ja antaa minulle niistä palautetta. Kuulostaa vähän laihalle, mutta toisaalta paremmalle ratkaisulle kuin "juttelu sairaanhoitajan kanssa", joka oli toinen ehdotus. En halua jutella, sillä olen jutellut tosi paljon. Haluan toimintaa, johon joudun osallistumaan itse ja johon joku minua viisampi tarttuu ja kertoo mikä meni vikaan. Toistojen jälkeen voisin ymmärtää miten toimia eri tilanteissa kenties itsellenikin armollisemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti