Me, myself and I

No niin. Taas piehtaroidaan oman itsen ympärillä. Oikein kierretään ja vatvotaan. Ymmärsin juuri hetki sitten mistä se johtuu. Koska kevät. Ihana vuodenaika, joka useimmilla herättää uinuvan mielen talven apatiasta. Itselläni se on aina aiheuttanut kiihtynyttä sisäistä olotilaa ja väsynyttä asioiden suorittamista. Mieli haluaisi olla villi ja vapaa, mutta raahautuu silti mukana kuin väkisin. Jalat tuntuvat raskailta askeltaa ja tekisi mieli kömpiä tämän tästä komeroon hakemaan pimeydestä turvaa kaiken paljastavalta valolta.

Tämän vuoden kevät tuntuu erityisen vaikealta, sillä oma elämäntilanne ja kevät eivät sovi toisilleen. Olen päättämässä vajaan kolmen vuoden opiskelua, joka on ollut raskas taival, mutta samalla siinä on ollut jotain pysyvää ja muuttumatonta. Tenttejä, tehtäviä ja aina seuraavaan viikkoon jaksamista. Nyt kun opinnot ovat ohi, edessä on vain tyhjää ja pelottavaa. Sisältöä elämässä kyllä on: perhe ja asuminen täyttävät vuorokauden kaikki tunnit hyvin tehokkaasti, mutta se kalvava tyhjyyden ja ulkopuolisuuden tunne nousee taas syvältä kuin itse perkele pimeydestä.

Puserran jokaiseen hakemukseen koko persoonani kasaan
ja toivon, että joku kiinnostuisi.

Tämän kevään hankaluuteen liittyy olennaisesti työnhaun vaikeus. Ala, jolta haen työtä, on melko huonoissa kantimissa, joten yritin ennakoida, että työnhaku ei tule olemaan helppoa. Mutta silti. Heikko itsetunto ja mielialojen heilahtelut eivät ainakaan ole parantuneet parin viime kuukauden aikana. Tuntuu, että ihminen minussa kutistuu ja häviää pieneksi kuin rutistettu paperipallo, joka osaa kaikkea vähän muttei mitään kunnolla. Puserran jokaiseen hakemukseen koko persoonani kasaan ja toivon, että joku kiinnostuisi. "Valitettavasti ei tällä kertaa..." -viestit tippuvat sähköpostiin tasaisessa tahdissa nakertaen itsetunnon helmoja samalla kun rahattomuus vaivaa ja perheen tulevaisuus pelottaa.

Itse työ ei ole koko minuuteni perusta, sillä voisin olla vaikka lopun elämäni vapaa kirjailija, laulaja tai joku muu. Mutta vapaasti kirjailemalla ei makseta laskuja tai hankita välikausitakkeja lapsille. Eikä myöskään laulamalla kuitata kiinteistöveroa, valitettavasti. Työnhakuun kiteytyy koko oman aikuisikäni mittainen haave eli alan vaihto. Olen tehnyt paljon töitä sen eteen, että pääsisin tekemään muuta kuin mitä olen tehnyt aiemmin. Nyt kun opinnot ovat lopussa huomaan, ettei se välttämättä onnistukaan ja se kouraisee syvältä.