Autisminkirjo samanaikaisesti ADHD:n kanssa

Olen kiteyttänyt merkittävimmät neuromoninaisuuden tuottamat haasteet aikuisiässä työelämän näkökulmasta. On vaikeaa tehdä eroa sille mikä on persoonaa ja mikä on mitäkin oireilua eikä sillä ole väliäkään. Mutta sen tiedän, että oireet ovat aiheuttaneet merkittävää haastetta koulu- ja työelämässä ja piirteet aiheuttavat itselle yhteiskunnan odotusten näkökulmasta vahvaa kuormittuneisuutta. 

Autismikirjon ja ADHD:n esiintyminen samanaikaisesti aiheuttaa myös sisäistä ristiriitaa, koska osa toimintatavoistani on täysin toistensa vastakohtia. Epätasaiseen toimintakykyyni liittyy olennaisesti autismikirjon ja ADHD:n yhteiskuormittavuus. 

Autisminkirjo

• Järjestelmällisyys (ADHD-minä ahdistuu tästä)
• Voimakas tarve järjestelmällisyyteen, rutiineihin ja ennakoitavuuteen, koska ne auttavat hahmottamaan tulevia tapahtumia, mikä vähentää stressiä ja ahdistusta.
• Sinnikyys (ADHD-minä ahdistuu myös tästä)
• Vahvat ja erityiset mielenkiinnon kohteet, joihin paneudun syvällisesti ja se vaatii paljon sitkeyttä ja sinnikkyyttä. Sinnikkyys ilmenee myös yksityiskohtien huomioimisessa ja tarpeena suorittaa tehtäväy huolellisesti. Myös itse pyrkimys pitää kiinni rutiineista ja muuttumattomista tavoista vaatii suurta sinnikkyyttä ja ponnistelua muutostilanteissa.
• Joustamattomuus (ADHD-minä suorastaan häpeää tätä)
• Vahvat ja joustamattomat käytösmallit, ja vaikeus sietää muutoksia, koska olen stressiherkkä ja hermosto ylikuormittuu näistä muutoksista.
• Aistiherkkyys (ADHD-minä on tässä aivan samoilla linjoilla)
• Olen yliherkkä tietyille äänille, valolle ja toisinaan kosketukselle sekä aliherkkä tuntemaan janoa ja nälkää ja aistihakuinen eli nypin kynsinauhat vereslihalle, revin kynnet lihaan asti ja nypin toisinaan ihoa. Nämä aiheuttavat aistiärsykkeen, joka rauhoittaa ja auttaa selviytymään stressitilanteista, koska itse aistikuormitus aiheuttaa ahdistusta ja jopa fyysistä pahoinvointia. Ehkäisen aistikuormaa esimerkiksi käyttämällä aurinkolaseja aina paitsi talvella ja kuulokkeita, jos en voi hakeutua hiljaisempaan paikkaan.

ADHD

• Luovuus (Autisti-minä on tässä samoilla linjoilla)
• Minulla on kyky epäsovinnaiseen ajatteluun ja uusien ratkaisujen keskimiseen sekä pokkeuksellisia luovia vahvuuksia ja niihin intensiivistä keskittymiskykyä, mutta samalla paljon haasteita tarkkaavuuden ja impulssien säätelyssä vääränlaisessa ympäristössä, kun luovuutta pitää suitsia yksitoikkoisissa ja toistuvissa tehtävissä.
• Tarkkaamattomuus (Autisti-minä häpeää tällaista huolimattomuutta)
• Teen huolimattomuusvirheitä varsinkin yksitoikkoisissa tehtävissä, joissa vaaditaan yksityiskohtien huomioimista. Minun on vaikeaa seurata ohjeita, varsinkin, jos ohjeet ovat epäloogisia ja liian pitkiä hahmottaa. Myös pienetkin ärsykkeet voivat häiritä keskittymistäni tylsissä tehtävissä. Mielenkiintoisten tehtävien loppuunsaattamista ei välttämättä häiritse nälkä, jano eivätkä mitkään ärsykkeet, paitsi keskeytykset.
  
  

Voimistunut ahdistuneisuus

 

Lapsen pari vuotta kestänyt masennus ja itsetuhoisuus oli musertavaa nuorelle ja itselleni. Toimivien lääkkeiden ansiosta olemme saaneet nauttia paremmasta voinnista reilun vuoden. Olen jo välillä antanut itseni ajatella, että masennus kuului vain tiettyyn nuoruuden kehitysvaiheeseen eikä enää toistu. Vaikka hoitotahon kanssa puhuttiinkin, että nuori tulee erityisherkkyytensä takia tarvitsemaan jatkossakin kuormittavina aikoina tukea. 

Hoitotahon (HUS) tarjoama reilun vuoden kestänyt lyhytterapia päättyi keväällä. Käsityksemme mukaan oli kesän jälkeen tarkoituksena mm. ADHD-lääkityksen tarkempi säätäminen koulun jatkuttua. Nuori kirjattiin yhtäkkiä kesällä "yhteisesti sovitusti" kirjeellä ulos erikoissairaanhoidosta. 

Nuori itse ei muista sopineensa tällaisesta, vastasi vain lääkärin puheluun, jossa kyseltiin voinnista, joka sillä samaisella hetkellä oli kesälomalaisen keskinkertainen ilman huolia ja vaatimuksia. Minä vanhempana odotin ylipäätään jonkinlaista loppupalaveria hoidon jatkosta, vaikka nuori onkin jo täysi-ikäinen. Olen osallistunut nuoren pyynnöstä kaikkiin aiempiin hoitoneuvotteluihin.

Huomasin kesäloman jälkeen nuoren hartioiden menneen hieman kasaan ja ilmeen vakavoituneen. Nuori on ollut rauhaton, mutta samalla väsynyt. Opinnoissa on ollut haasteellinen jakso heti kesälomien jälkeen ja se on kuormittanut. Lopulta nuori saikin kerrottua, että on varannut koulupsykologin ja käynyt juttelemassa. On tulossa opettajien ja kuraattorin palaveria koulun keventämisestä ja lisää aikoja psykologin kanssa. Olen ylpeä hänestä: hän tunnisti kuormittuneisuutensa ja sai haettua itselleen tukea!

Kysyin nuorelta suoraan onko itsetuhoisia ajatuksia ja ääniä, johon hän nyökkäsi. Oma sydän heitti kolmoistsalkovin ja jatkaa taas täysin epärytmissä. Miten epäreilua elämä onkaan! Ja niin valtavan raskasta, kun ei pysty luottamaan omaan mieleen. Ja miten oman lapsen vointi vaikuttaa suoraan omaan jaksamiseen, joka on muutenkin ontunut. 

Aiemmasta tiedän, ettei koulupsykologi voi auttaa, jos kyseessä on itsetuhoisuus ja äänet. Vaihtoehtona on, ettei nuori kerro täyttä totuutta ja saa keskusteluapua koulupsykologilta. Tai että nuori kertoo miltä oikeasti tuntuu ja saa kehotuksen hakeutua terveysasemalle. Terveysasemalta taas konsultoidaan osastoa, punnitaan itsetuhoisuuden tasoa, pyydetään osastoarviolle tai laitetaan lähetettä psykiatrian poliklinikalle. Tai mikä pelottavinta, ei tehdä mitään noista, vaan lähdetään säätämään lääkitystä. 

Nyt en pysty itse kuin ahdistumaan. Kroppa vapisee, sydän vääntyy rytmihäiriöön ja yrittää etukäteen valmistautua pelkäämään taas pahinta.