Minun vaivoihini sopii integratiivinen psykoterapiamenetelmä, koska olen liiankin analyyttinen ihminen ja tiedän teoriassa hyvin, miten asiat pitäisi hoitaa ja miten voisin itsekin paremmin, mutta käytännössä en osaa toimia niin, vaan valun samoihin toimintamalleihin aina takaisin. Minulle sopii itse-analyyttinen menetelmä, jossa terapeutin avustuksella yritän löytää armollisemman tavan olla ja elää. Psykologi kehotti myös jättämään kaikenlaisen diagnosoinnin omaan arvoonsa, koska tärkeintä ovat oireet ja miten niitä voisi helpottaa. Diagnoosit ovat vain tietoja, jotka järjestelmiin on tallennettava. Näin olen itsekin ajatellut, vaan kovasti ovat lääkärit halunneet erilaisia diagnooseja minusta tehdä. Ja varsinkin lääkitä niitä.
Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia (KAT). Siinäpä minulle sopivan psykoterapian nimi. "Sen tavoitteena on psyykkisten oireiden ja ongelmien helpottuminen lisääntyneen itseymmärryksen ja vaihtoehtojen huomaamisen sekä uusien, joustavampien toiminta-tapojen kehittymisen myötä." (Kat ry). Terapiassa pääsen psykoterapeutin ohjauksella jäsentämään omia ongelmia, toimintatapoja ja erilaisia selviytymismalleja.
"Suuren päämäärän voi saavuttaa vain olemalla välittämättä pienistä esteistä."
Terapiasta jää maksettavaksi Kela-korvauksen jälkeen 200-300 euroa kuukaudessa enkä tarkaalleen tiedä mistä saan rahat, mutta oman itsensä toimintakyvystä on huolehdittava tai vaihtoehdot tulevat varmasti vieläkin kalliimmiksi. Yritän pitää positiivista virettä yllä hokemalla nuoresta saakka itselleni tärkeää mantraa: "suuren päämäärän voi saavuttaa vain olemalla välittämättä pienistä esteistä". Että varmasti tulen pian saamaan töitä. Ja että jos saan töitä, niin pääkoppa ei sitten taas petä minua.
Lähde: http://katyhdistys.fi/terapia
