Unelmana tasainen vuosikymmen

Yksi ajanjakso on lopussa; kokonainen vuosikymmen sekä kuntoutusterapia. Kuluneeseen vuosikymmeneen on liittynyt nousuja ja laskuja, kuten elämään yleensäkin liittyy. Itselläni haasteet liittyivät jo aiemmilla vuosikymmenillä jaksamiseen ja voimavaroihin, mutta tämä vuosikymmen on ollut siitä poikkeuksellinen, että sen aikana vajosin syvemmälle kuin ikinä, enkä päässyt ylös ilman ammattilaisia. Ja kun vihdoin pääsin, sain samalla mahdollisuuden tasapainoisempaan elämänvaiheeseen ja uuteen uraan.

En olisi uskonut masennuksen syvennyttyä entisestään vuonna 2014, että elämä voisi vielä joskus muuttua vuosia kestäneestä ahdistuksesta ja pään sisällä tapahtuvasta jatkuvasta sekamelskasta jonkinlaiseen tiedostettuun läsnäolemisen olotilaan, joka paikka paikoin tuntuu ihan siedettävältä.

Vuosikymmenen alkuvuodet menivät sumussa - uupumuksessa, masennuksessa ja syvenevässä ahdistuksessa, ja vasta käynnit mielialapoliklinikalla vuodesta 2015 alkoivat puskea esiin asioita, joita oli pakko kohdata. Itku ja ahdistus olivat koko ajan läsnä.

Masennus sumensi linssit, joiden läpi elämä näytti rumalta ja tulevaisuus epätoivoiselta: nettiterapiaa, psykiatrista sairaanhoitajaa, lääkäreitä, b-lausuntoja ja lääkitystä. Ja kasa diagnooseja. Voinnissa tuntui orastava toivo, kunnes musta vuosi 2017 heitti eteen henkisen muurin, jonka yli en meinannut millään päästä. Valtava määrä itseinhoa ja suuttumusta siihen, etten sittenkään kykene enkä jaksa. Se taisi olla tietynlainen pohjakosketus, joka sysäsi matkalle kohti pintaa. Ei suoraa tietä, vaan hiljalleen lipuen kohti armollisuutta.

Nyt - takana neljättä vuotta kuntoutusterapiaa, itsetutkiskelua, hyväksynnän opettelua, tasapainon hakemista ja kouluttautumista aikuissosiaalityön alalle psykososiaaliseksi tukijaksi tuntuvat alkavan kantaa hedelmää. Tiedän, että olen tällainen: välillä romahdan ja tuskastun itseeni, koska liian kovassa kuormituksessa epävakaus alkaa hallita ja alan kadottaa otetta itseeni.

Uskon, että olen oppinut havainnoimaan kuormitustekijöitä paremmin. Olen hyvin nöyrä itseni ja elämän edessä: vaikka nyt on hyvä olo ja sisimmässä rauha, niin tilanne voi muuttua hyvin nopeasti. Olenkin kiitollinen näistä rauhallisten aikojen hetkistä ja toivon, että saan niistä voimaa kohdatessani tulevat karikot.