Kuten aiemmin kirjoitin, sitä on puutteellisella hermorakenteella kovin eri viivalla neurotyypillisten kanssa. Vertaistuen avulla voi onneksi peilata itseä kaltaisiinsa, joilla aivotoiminta on myös neuropsykiatrisesti erityistä ja löytää ehkä ikävien piirteiden lisäksi myös hyödyllisiä piirteitä.
Kohtuutonta haittaa aiheuttavat puolet olen tunnistanut aina. Olenkin kiivasti pohtinut ADHD:n hyviä puolia ja monelta eri näkökulmalta. Se vaan on vaikeaa ellei mahdotonta, mutta olisi tosi hyödyllistä oman narratiivin kirjoittamiseksi uudelleen. Miten erottaa onko joku piirre luonteelle ominaista vai ADHD:n aikaansaamaa? En tiedä.
Hain tukea eri näkökulmiin Puustjärven (2021) Lääkärilehden artikkelista, jonka mukaan ADHD-ihmisen hyviä puolia voi olla esimerkiksi kognitiivinen joustavuus. Piti vähän tutkia tätä termiä, jonka ThinkMath-sivusto määrittelee siksi osa-alueeksi toiminnanohjauksessa, jonka tarkoituksena on vaihtaa tarkkaavaisuuden kohdetta nopeasti, mutta tarkasti. Kognitiivisesta joustavuudesta voidaan puhua myös joustavan tarkkaavaisuuden ohjaamisen määritteellä. Ei huono. Voisin allekirjoittaa tuon omana supervoimana, koska voin hyppiä helposti tarkkaavuuden kohteesta toiseen ja keskittää heti kaiken tarmoni toiseen aiheeseen, MUTTA vain jos tarkkaavuuden kohteet ovat vahvasti itseä kiinnostavia. Muuten kiinnostuksen lanka katkeaa ensimmäisessa mutkassa.
Puustjärvi (2021) mainitsee hyvinä puolina vielä uteliaisuuden, resilienssin ja kyvyn kyseenalaistaa asioita. Meitä ADHD-oireisia pidetään usein myös luovina ja kekseliäinä, ja meillä näyttää olevan luovia harrastuksia. Lisäksi meidän on kuulemma myös helppoa tutkailla asioita uudesta näkökulmasta ja keksiä omaperäisiä ideoita, joka johtuisi siitä, että olemme seikkailunhaluisia ja yritämme välttää pitkästymisen kehittämällä uusia toimintatapoja. Kyllä, voin yhtyä uteliaisuuteen ja kykyyn kyseenalaistaa, mutta samalla omat liittännäisoireet vaativat vahvoja toimintarakenteita ja ohjeita, jotta pysyisin tiellä enkä rönsyilisi. Harrastukset ovat aina liittyyneet luovuuteen: musiikki, teatteri, kirjoittaminen ja tanssi.
Resilienssi sen sijaan on vähän hankalampi pala. Se on Mieli ry:n (2022) mukaan osa mielenterveyttä ja kuvataan mielen joustavuutena ja ihmisen selviämisenä eri tilanteissa. Arjessa se näkyy kohtuullisena suoriutumisena huolimatta haasteista tai muutoksista. Myös avun pyytäminen ja muiden tukeminen haastavissa elämäntilanteissa on olennainen osa resilienssiä. Resilienssiä omaavaa asiat edelleen satuttavat ja voivat lamauttaa, mutta voimavarat on silti mahdollista löytää uudelleen. Ja kyllä vaan. Bingo. Voin katsoa olevani kuin kissa, joka nousee aina jaloilleen, vaikka miten tallottaisiin. Mutta kyllä se joka kerta jättää jäljelle riekaleet, joita joutuu keräillä pitkin pitäjää. Ja jälleen omista kokemuksista johtuen en juurikaan pysty pyytämään itselleni apua, vaikkakin koen suurta halua tukea muita.
Luovuus ja kekseliäisyys ovat itselle täysin ominaisia piirteitä ja koen ne hyvin hyödyllisiksi monella elämän eri osa-alueilla. En siis pelkästään minään musikaalisuutena tai kirjallisena lahjakkuutena, vaan luovuutena erilaisten elämäntilanteiden ratkaisutilanteissa ja kykynä eräänlaiseen abstraktiin ajatteluun. Keksin myös aina ja jatkuvasti kaikenlaisia uusia toimintatapoja välttääkseni pitkästymisen. Tämä on täysin itsekäs tapa toimia ja yritän sillä välttää impulsseja, etten tylsyydessäni irtisanoutuisi, ottaisi arvioeroa tai muuttaisi yksin Tongalle.
Näillä näkökulmilla sain listattua positiivisiksi kokemiani ominaisuuksia, joskaan en voi allekirjoittaa niiden pohjautuvan juuri ADHD-oireistoon:
- toiminnanohjauksen joustavuus (halutessani)
- uteliaisuus
- kyseenalaistamisen kyky
- luovuus sekä taiteellisena kyvykkyytenä että ratkaisujen pohtimisessa
- kekseliäisyys
- seikkailunhalu (halutessani)
- resilienssi (vahvasti suluissa)
Lista on jotenkin vähän steriili, mutta menkööt. Päivitän sitä, kunhan keksin yhdistää ominaisuudet jotenkin arkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti