Lääkekokeiluja - hyödyt vs. haitat

Tammi-helmikuun vaihteessa 2023 aloitettiin neuropsykiatrisen häiriöni hoitoon Consertan vaikutusten hiipumisen ja ikävien sivuoireiden takia Elvanse Adult 30 mg. Psykiartin mukaan lääke on paras tilanteessani, koska kokemusten mukaan siitä on koettu eniten hyötyjä ja vähiten haittavaikutuksia. 

Olen ottanut lääkkeen nyt reilun parin kuukauden ajan arkipäivinä työhön keskittymiseksi ja pitänyt toleranssin kasvun takia viikonlopun ja muut vapaat taukoa. Lääke tuntuu kyllä ylläpitävän tasaisempaa toimintaa ja vireyttä, mikä poikkeaa normitilastani. 

Tavallisesti vireystilani vaihtelee älyttömästi, mikä on tuonut paljon haastetta elämään. Joko touhuan sisäisen äänen piiskaamana valtavalla volyymillä (jonka jälkeen makaan raatona) tai makaan pelkästään raatona, koska en jostain syystä pysty toimia ollenkaan. Tällöinkin sisäinen ääni on hyvin ankara ja joustamaton. Se moittii ja pakottaa lopulta tekemään asiat, vaikka olisin täysin ylikuormittunut. Tämä elämästä suoriutumiseksi kehittynyt toimintamalli on ajanut minut lopulta aina piippuun. Mitään välitilaa tai "touhuamista leppoisasti omien voimavarojen puitteissa" ei ole olemassa.

Nyt Elvansen kanssa päivät tuntuvat toiminnan kannalta tasaisemmalta, mutta harmikseni lääkkellä tuntuu olevan joitain sivuvaikutuksia. Ainakin se tuntuu vievän yöunet. Olen pitänyt arkenakin keskiviikkoisin taukoa (koska ei ole työpäivä), että huomaisin johtuuko unettomuus juuri lääkkeestä vai akuutisti kuormittavasta elämäntilanteesta. Vielä pitää testailla, koska usein vasta useampana peräkkäisenä päivänä otettu lääke alkaa toimimaan siten, ettei se vaikuta enää yöuniin, mutta tauot aloittavat kaiken alusta.

Tärkein havainto on ollut se, että lääkkeellisen ja lääkkeettömän päivän ero tulee esille eniten juuri jaksamisessa eikä niinkään siinä, etten pystyisi pakottamaan itseäni tarvittaessa keskittymään. Pärjätäkseni perhe-, koulu- ja työelämässä näinkin hyvin, olen jollain tasolla oppinut keskittymään, mutta se vie paljon enemmän energiaa kuin neurotyypilliseltä ja joudun uhraamaan samalla hyvinvointini. Lääkkeettömän työpäivän jälkeen olen hyvin väsynyt ja kiukkuinen. En meinaa jaksaa pientäkään asiaa, ja koska perheellisenä niitä on vaan tehtävä, tiuskin kaikille, itkeskelen herkästi eikä mieli pysy kasassa.

Lääkepäivinä minulla on lehmän hermot illallakin ja jaksan esimerkiksi nepsy-lapseni tunteja jatkuvat raivokohtaukset sellaisella aikuisen ihmisen tyylillä, lasta tukien. Tässä on hyvin konkreettinen ero lääkkeettömään päivään. Tosin tämäkään ei ole aina täysin näin ja nyt yritänkin tutkailla, että miksi joskus lääkkeellisenäkin päivänä teho lakkaa työpäivän lopputunteina. Laskun jälkeen olen tuplasti ärtyisämpi, jopa vähän ilkeä siten, että kaupassa tekee mieli alkaa yhtäkkiä raivota ihmiselle, joka tukkii tieni tai kassalle, joka on superhidas. Näin en tietenkään tee (ainakaan vielä), mutta tuntuu, että jossain syvällä kuplii raivo, joka haluaa väkisin purkautua.

Mielelläni jatkaisin tämän lääkkeen kokeilua, mutta puuttuu erityiskorvaavuus, koska lapsuusajan haastattelun jälkeinen B-lausunto on vielä saapumatta ja hinta hirvittää (n. 100 e/kk). Tuo unettomuusasia pitää myös saada selvitettyä. Lisäksi verenpaineissa on hienoinen nousu, ei mikään hälyttävä, mutta sitäkin pitä tarkkailla. Samoin rinnassa tuntuvaa ahdistusta, ikäänkuin norsu istahtaisi ajoittain rintakehän päälle. Reseptillä odottaa pariakin eri lääkettä uneen (ketiapiini, doksepiini), mutta en millään haluaisi lääkitä yhtä asiaa ja lääkitä vielä lisää sen aiheuttamia sivuvaikutuksia.