Olen törmännyt viime aikoina usein termiin "emotional overload", joka on tarkoittaa vapaasti suomennettuna tunteiden ylikuormitusta. Kuvastaa terminäkin hyvin sitä, mitä oman pään sisällä välillä tapahtuu.
Minulle tulee aika ajoin dissosiaatiota muistuttavia kohtauksia, joiden aikana tuntuu samaan aikaan siltä, että tunteet ovat ns. poissa päältä ja toisaalta on vahva tunne siitä, että vielä yksikin ärsyke lisää, niin sekoan, räjähdän ja kuolen, kaikkia yhtä aikaa.
Kaikki äänet tuntuvat liian kovilta, en halua ketään lähelleni, ahdistaa ja inhottaa valtavasti, ja silti olo on samaan aikaan turta, aivan kuin ei olisi enää kykyä ottaa vastaan mitään eikä käsitellä lainkaan tunteita.
Olen huomannut, että useimmiten tällaisen olon laukaisee väsymys (+ esim.stressi tai krapula) yhdistettynä ahdistaviin, tunteellisiin ajatuksiin tai muistoihin. Läheinen ihminen on saattanut viattomasti huomauttaa jostain asiasta, kun on jo valmiiksi kuormittuneessa tilassa, ja tilanne menee yli oman sietokyvyn.
Sen jälkeen tulee omituinen sulkutila koko kroppaan, alkaa musta hetki ja yleensä raju itku, ja loppupäivän on yleensä todella väsynyt ja apaattinen olo. Kohtaukset ovat todella rankkoja. Kuulostaa paniikkikohtaukselta, mutta sen tunnistan eikä se ole sitä. Ei ole hengenahdistusta eikä paniikinomaista kuoleman tunnetta, mutta samalla tapaa kohtauksen jälkeen on outo olo, ja pitää odotella pitkään laskeutumista normaaliin olotilaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti