Terapian avulla olen vihdoin tunnistamassa omia tunnelukkoja ja pääsemässä käsittelemään omia minä-tiloja eli moodeja sekä omaa vaativuutta, itsekritiikkiä ja alisuoriutumista. Opettelen rauhoittamaan itseäni ja ottamaan rennommin. Teen koko ajan ajatustyötä ja hengitysharjoituksia päästäkseni oman vaativuuteni kanssa sinuiksi ja osatakseni asettaa toiminnalleni rajat ilman ahdistusta ja itseinhoa siitä, että joudun ehkä jättämään joitakin asioita tekemättä tai tekemään ne myöhemmin, tai jopa hieman täydellistä suoritusta huonommin - enkä silti ole epäonnistunut ihmisenä.
Tunnistan jo haitallisimmat tunnelukkoni: vaativuus ja rankaisevuus, ja haluan niistä eroon. Sitä ennen pitää kuitenkin käsitellä raskaita aiheita lapsuuden ja nuoruuden rajamailta. Ei ole helpoksi tehty ihmisen elämää, mutta kukapa sellaista on luvannutkaan.
Aloittelen samalla sosiaalialan opintoja, koska tähän omaan kasvuprosessiin liittyy myös arvomaailman muutos ja merkityksellisyyden hakeminen (työ)elämässä. Ensimmäisella valinnaisella kurssilla keskitytään kiintymyksen ja mentalisaation tukemiseen varhailapsuudessa. Siis vaiheeseen, jossa rakentuu hyvin tärkeitä perustuksia koko elämälle. Luulen, että tulen saamaan koulutuksesta myös itselle hyviä rakennusaineita, joiden avulla pystyn työskentelmään muiden hyväksi, mutta pitämään samalla itsestäni parempaa huolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti