Muutama huomio lääkityksestä

Nyt kun elämä on tuntunut taas hyvälle ja melko tasapainoiselle, niin välillä on tullut mieleen, että jos lopettaisin lääkityksen. Sehän määrättiin minulle pääasiassa keskivaikean masennuksen hoitoon ja siihen se todellakin on tepsinyt, sillä masennus alkaa olla poissa ja mielialani pääosin enemmän plussalla. Lääkitys auttaa tosin myös epävakauteen, sillä se tasaa hieman nopeita mielialavaihteluja ja samalla poistaa ahdistusta, sillä runsaat mielialavaihtelut syövät energiaa aika tehokkaasti.

Joinakin päivinä mielialani ovat yllättäin heilahdelleet rajusti. Olen räjähdellyt olemattomista asioista sekunnin välein, tuntenut pelkkää pyhää vihaa koko maailmaa kohtaan ja itkeskellyt takaisin hiipivää ahdistusta. Lähipiiri on valitettavasti huomannut ne päivät, ja kas kummaa! myöhemmin olemme huomanneet, että noina päivinä olen unohtanut ottaa lääkkeeni. Että ehkä syön vielä ihan kiltisti niitä ja odottelen terapiakäyntejä, jotta saisin uusia työkaluja persoonani suitsimiseen.

Toinen huomio lääkkeestä liittyy alkoholiin. Kostean illan jälkeen seuraava päivä on aika kurja, sillä alkoholi kuluttaa serotoniinia aivoista ja koska mielenterveysongelmaisella serotoniinin taso on muutenkin liian matalalla ja sitä yritetään lääkityksellä nostaa, on päivän selvää, ettei viina oikein sovi siihen kuvioon. Omalla kohdallani on ollut hienoa huomata, että olen jälleen kiinnostunut lähtemään tapaamaan ystäviäni eli olemaan sosiaalisempi ja toki suomalaisittain näissä tapaamisissa maistellaan oluita ja viinejä. Olen kuitenkin osannut vaihtaa alkoholin ajoissa jääveteen, huraa!

Olen lukenut paljon mielialalääkkeiden vaikutuksesta tai vaikuttamattomuudesta eli lumelääkitysefektistä. Itse olen kuitenkin elävä todiste siitä, että mielialalääke tehoaa ainakin pitkään jatkuneeseen keskivaikeaan masennukseen sekä osin myös persoonallisuuden häiriöihin. Uskon, että jos on alakuloa, kuten meillä jokaisella on joskus, ja sitä yritetään hoitaa lääkkeillä, on vaikutus olematon. Tietty määrä alavireyttä kuuluu elämään eikä sitä tarvitse hoitaa, varsinkaan lääkkeillä. Mutta jos alakulo pitkittyy ja syvenee, eikä sieltä pääse enää omin avuin ylös, on aiheellista etsiä hoitoa (jos jaksaa) ja aloittaa terapia (jos sitä on saatavilla) sekä lääkitys, jos toinen vaihtoehto on vaikean masennuksen syveneminen. Sillä vasta kun pahin masennus on taittunut, jaksaa aloittaa varsinaisen "itsehoidon" eli ajatustyön, ulkoilun, liikunnan, harrastukset, sosiaaliset suhteet jne. Kukin tyylillään.