Tämä päivä tuntuu muuttavan kaiken eikä sittenkään mitään. Olen samanlainen, mutta erilainen kuin eilen. Harteiltani tippui osa mielenterveysongelmaisen stigmasta.
Viime vuonna alkaneet neuropsykiatriset tutkimukset päättyivät tänään Diva 2.0 -haastatteluun. Lääkäri lausui sen päätteeksi, että "kaikkien kriteereiden täytyttyä sinulle asetetaan diagnoosiksi sekamuotoinen F90.0 aktiivisuuden ja tarkkaavauuden häiriö".
On vähän hölmisynyt olo, mutta samalla helpottunut. Ja ehkä vähän katkerakin siitä, ettei kymmeniin vuosiin ole mahtunut ketään, joka olisi asiaa tutkinut. Olisi saattanut tasoittaa vähän tätä matkaa ja säästää erinnäisiltä vinoumilta.
Nyt ymmärrän, miten aktiivisuuden ja tarkkaavausuuden häiriö ADHD eli neuroepätyypillinen aivotoiminta kaikkine miljoonine kaistoineen juuri minussa näkyy: se kuormittaa pääni toiminnan niin tehokkaasti, että se vie jatkuvasti kaiken jaksamisen.
Kuvasin pääni sisäistä kaaosta blogissani jo vuonna 2016 oikein osuvasti. Koko blogi on oikastaan syväsukellus aivojeni neuropsykiatriseen erityisyyteen. Hyvä, että on tullut kirjoitettua.
Mitä enemmän vertaistarinoita löydän, sitä paremmin ymmärrän itsäni. Tämä artikkeli kuvaa hyvin kompensointikeinojen ja maskaamisen kuormittavuutta. Ja vaikka ihminen on eri, niin kokemus on itsellä täysin sama:
"...ylisuoritin ja tavoittelin täydellisyyttä, jotta kukaan ei huomaisi mitään. Ulospäin näytti, että tein kaiken hyvin ja järjestelmällisesti, mutta kukaan ei tiennyt, millainen duuni kaiken takana oli. Ydinongelma voi olla aika peitossa."
Nuoruudessa tapahtuneen aivovamman takia käyn vielä pään magneettikuvassa, vaikkei aivoilleni mitään voidakaan tehdä. Lääkärin mukaan on hyvä kurkata miltä aivot näyttävät ja tehdä siitä johtopäätöksiä myös lääkityksen suhteen. Lääkäri oli hyvin toiveikas, että koska minulla on "niin raskas psykiatrinen historia" ja moninaiset oireet, niin lääke auttaa todennäköisemmin kuin lievissä oireissa.
Odotan kyllä innolla lääkityksen aloittamista! Yritän ajatella realistisesti, jopa vähän pessimisesti, mutta toivon silti saavani lääkkeistä käänteentekevän avun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti