Aloitin Kelan kuntoutuspsykoterapian 3-vuotisjakson jo toisen kerran. Se myönnettiin uudestaan erityisin perustein. Aiempi terapiajakso v. 2016-2019 myönnettiin tunne-elämän vakauttamiseen ja minään liittyvän integraatiokyvyn vahvistamiseen. En saanut terapiassa edistettyä kuin sen hetkistä uupumustilannetta, mikä toki oli jo itsellään hyvä juttu, vaikka siinä hoidettiinkin seurauksia, ei syitä.
Erityisiä perusteita uuden jakson myöntämiselle katsottiin olevan kognitiiviset vaikeudet ja jatkuvat uupumukset, joiden taustalla on v. 2022 diagnosoitu aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja v. 2025 todettu kognitiivisesti hyvätasoinen autismin kirjo eli autismikirjo henkilöllä, jolla ei ole älyllistä kehitysvammaa (ent. Aspergerin oireyhtymä). Sain myös itse neuropsykiatrisista testeistä hyvää tietoa aivojeni omintakeisesta toiminnasta.
Kuntoutusterapeutin etsiminen
Terapeutin etsiminen nyt v. 2025 oli aivan erilaista kuin v. 2015. Silloin sain mielialapoliklinikan psykologilta epämääräisiä ohjeita, että saattaisi sopia kognitiivis-analyyttinen, kognitiivinen tai vaikkapa psykodynaaminen suuntaus. Ensimmäinen vuosi hupenikin epäsopivassa terapiasuuntauksessa ja vääränlaisen terapeutin kanssa.
Kakkos- ja kolmosvuosi skeematerapiassa toivat jonkinmoisia hyötyjä itsetuntemuksen ja -tietoisuuden osalta, mutta pari vuotta ei ollut riittävä aika syvän luottamuksen synnyttämiseen. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin myös saattanut hyötyä kokeneemmasta terapeutista. En itse osannut antaa kehittävää palautetta enkä kertoa mistä en pitänyt, joten koin osan terapiasessioista jopa kiusallisina. Toisaalta varmastikaan ilman tuota ajanjaksoa en olisi tässä ja nyt, koska sain paljon tukea silloiseen akuuttiin työelämätilanteeseen.
Toisin kuin viimeksi, minulla on nyt ollut tukenani työterveyslääkäri, psykiatri ja psykologi. Olen vaihtanut välissä alaa, mutta valitettavasti minulle epäsopiviin työtehtäviin, jossa neuropsykiatriset vaikeuteni ovat vain korostuneet ja vaikuttaneet epäsuotuisasti työkykyyni. Kunnollisella ohjeistuksella osasin nyt kuitenkin etsiä terapeuttia neurokirjo-osaamisen viiteryhmästä. Olin myös laatimassani esittelytekstissä realistinen ja tavoitteideni kanssa melko täsmällinen. Valitsemani terapeutti oli ensimmäinen, jolla kävin arvioistunnolla. Hän tuntui heti persoonaltaan sopivan jämäkältä ja lähestysmistavaltaan neurokirjosta tietävältä.
Aloitin kesäkuussa ja ensimmäistä kertaa tunnen, että joku ymmärtää jotain hankailien toimintamallieni taustatekijöitä. Jokainen viikko on jo tuonut oivalluksia terapeutin herättelemistä aiheista ja hänen kanssaan käydyistä keskusteluista, jotka ovat olleet hyvin antoisia.
Rejection Sensitive Dysphoria
Eilen tapahtui jälleen jotain. Terapeutti esitteli materiaalia RSD:stä, joka on lyhenne sanoista Rejection Sensitive Dysphoria. Vapaasuomennos voisi olla yliherkkyysilmiö. Se ei ole diagnoosi tai tieteellinen käsite, vaan nimenomaan ilmiö, joka esiintyy erityisesti neuropsykiatristen vaikeuksien yhteydessä, joihin niin ikään liittyy haasteita juuri tunteiden säätelyssä. Istunnolla emme ehtineet kovin paljoa itse termistä jutella. Jatkoin kotona lueskelua eri tutkimuksista, joita on verrattain vähän, mutta jotka lisääntyvät jatkuvasti.
Yhden lähteen mukaan ihminen, jolla on RSD, kokee erittäin voimakkaan tunnereaktion kokiessaan todellista (tai kuviteltua) torjuntaa, kritiikkiä, kiusaamista tai epäonnistumista. Tunne on hyvin intensiivinen ja se kiihtyy kuvauksen mukaan nollasta sataan sekunnin murto-osassa. Kritiikki tai torjutuksi tulemisen tunne aiheuttaa suuttumusta ja epätoivoa. Se saattaa tuntua kehossa muistutten oireiltaan paniikkikohtausta, kuten puristuksen tunnetta rintakehässä ja kurkussa. Ulospäin tunnereaktio voi näkyä aggressiivisena raivona tai täysin sisäänpäin kääntymisenä. Toisinaan RSD-oireet liittyvät myös henkilön omaan sisäiseen puheeseen kuvitellusta epäonnistumisesta ja se puhe on hyvin armotonta.
On selvää, että jokainen kokee elämänsä aikana pelkoa siitä, että itselle tärkeä ihminen hylkää tai epämiellyttäviä tunteita oman toimintansa kritisoinnista. Neurokirjon piirteisille yksistään tällaisten tunteiden olemassaolon mahdollisuus aiheuttaa fyysisesti ja psyykkisesti lamaannuttavia pelkotiloja. Korostunut kritiikin ja hylätyksi tulemisen pelko voi johtaa hyvin haastaviin käyttäytymisen malleihin. Toisilla alitajunta alkaa skannaamaan pieniäkin viitteitä siitä, että on itse tehnyt jotain väärin. Jatkuva valppaus uuvuttaa ja saattaa alkaa tehdä virheitä sitä enemmän, mitä enemmän niitä pelkää tai alkaa virheiden pelossa jättää asioita kokonaan tekemättä.
RSD johtaa helposti epäterveeseen miellyttämiseen, mukautumisen tarpeeseen ja tunteeseen, ettei ole koskaan tarpeeksi. Useiden lähteiden mukaan RSD, ADHD ja autismin kirjo kulkevat käsi kädessä. Valitettavan usein neuromoninaisten naisten vaikeuksissa onkin kysymys myös RSD:n aiheuttamasta jatkuvasta itsesyytöksestä, häpeän tunteesta, huonosta itsetunnosta, huijarisyndroomasta ja perfektionismista. RSD:n oireet diagnosoidaan myös usein virheellisesti persoonallisuushäiriöksi, kuten epävakaaksi persoonallisuudeksi, koska oireet ovat hyvin samankaltaisia.
Myös minulla on ensin diagnosoitu epävakaa persnoonallisuus, mutta RSD on tainnut näkyä omassa toiminnassani jo nuoresta asti. Esimerkkinä lukuisat tilanteet, jossa olen saanut palautetta (enkä edes välttämättä negatiivista), niin sen sijaan, että olisin palautteen vuoksi lopettanut koulun, ottanut lopputilin tai muuttanut toiseen kaupunkiin, olisikin kannattaut ihan vähän aikaa hengitellä, koska kysymys onkin koko ajan ollut RSD:stä eli kokemastani tunneherkkyydestä ja mielen kivusta, joka laukeaa silloin, kun koen tulleeni hylätyksi tai kritisoiduksi.
Mahdollisuutta hyvään elämään on myös aina vaikeuttanut oma alitajunta, joka skannaa armottomasti kaikki vihjeet, jotta pääsee toteamaan, että olen syyllinen. Jatkuva valppaus on uuvuttanut ja virheiden pelossa olen hiljalleen alkanut jättää asioita tekemättä, kunnes en enää ole pystynyt oikein mihinkään. En siihenkään, mistä voisin saada nautintoa ja hyvinvointia.
Emotionaalisen romahduksen on aina laukaissut myös tunne siitä, etten ole pystynyt täyttämään omia hyvin korkealle asettamiani vaatimuksia tai kuviteltuja toisten odotuksia. Olisikin tärkeää oppia sisäistämään, että tunne johtuu ADHD:n, autismikirjon ja erilaisten traumojen yhteisvaikutuksessa kehittyneestä RSD:stä eikä siitä, että muut oikeasti pitäisivät minua ikävänä tai epäpätevänä. Oivalluksenomaisesti tajusin, että RSD-lähteestä kumpuvat myös jatkuvat itsesyytokseni, alisuoriutumiseni ja täydellisyydentavoitteluni. Teen mitä tahansa, että olisin tarpeeksi.
No voiko asialle tehdä jotain?
Tavallaan voi ja ei voi, mutta jo pelkästään tieto auttaa RSD:n kanssa kamppailevaa. Psykoedukaation avulla voi oppia nimeämään oireet ja ymmärtämään mistä niissä on kyse. Oireilusta ei varmastikaan koskaan pääse täysin eroon, mutta sitä voi oppia hallitsemaan.
Terapioista kognitiivinen terapia tai dialektinen käyttäytymisterapia auttavat ymmärtämään omia tunteita, ketjuttamaan niitä ja siten ohjamaan käyttäytymistään paremmin. RDS-oirelusta kärsivän kannattaisi oppia havainnoimaan vaikeita tilanteita ja valita niihin sopivia toimintamalleja.
Lähteet:
https://www.emootioterapiat.fi/blogi/naisten-adhd-piirrekirjo-kaukana-stereotypioista.
https://anna.fi/hyvinvointi/itsetuntemus/rsd-adhd
https://verkkokurssit.adhd-liitto.fi/topics/rsd-herkkyytta-torjunnalle
https://www.nepsyarki.com/rsd/